Näin on vierähtänyt kolmisen viikkoa siitä kun olemme palanneet takaisin kotiin. Kotoutuminen takaisin on ollut hidasta (onneksi ihanat työkaverit tekevät parhaansa meidän kotiuttamiseksi). Ajatukset ovat olleet todella paljon Tansaniassa, Moshissa ja ihmisissä, joita kohtasimme siellä. Tunnelmat ovat olleet erittäin haikeat, mutta ennenkaikkea kiitolliset. Niin kiitollinen siitä, että olemme saanut tälläisen mahdollisuuden.
Työskenteleminen Gabriella Rehab Centerissä avarsi silmiä niin paljon. Opimme paljon vammaisuudesta ja sen kohtaamisesta Tansaniassa. Keskuksen työntekijät tekevät niin arvokasta työtä vammaisten aseman edistämiseksi koko Tansaniassa. Ennenkaikkea keskuksessa olevien lasten ja nuorten elämänlaatu ja heidän mahdollisuudet toimia oman yhteisönsä jäsenenä paranevat todella paljon opetuksella ja kuntoutuksella. Oli hienoa kuunnella Brendan (omistajan) haaveita uudesta keskuksesta, Toiminta voisi näin laajentua ja samalla kuntoutukseen ja opetukseen olisi paremmat tilat. Lisäksi yhteisöjen kouluttaminen ja ohjaaminen tehokkaampaa. Tontti uutta keskusta varten on jo hankittu. Rahoitusta vaan tarvitaan lisää. Valtio ei tue keskuksen toimintaa vaan keskus pyörii paljolti erilaisilla lahjoitusrahoilla. Auttaa voi eri tavoin ottamalla yhteyttä keskukseen.
Gabriella Children`s Rehabiitation Centre
email: gabrieellacentre@hotmail.com
website: www.gabriellarahab.org
Kokemus oli myös aikamatka menneisyyteen. Myös Suomessa vammaisiin on menneisyydessä kohdistunut paljon ennakkoluuloja, pelkoja ja vammaisuutta on piilloteltu sekä hävetty. Tämä on teema, mitä jatkossa osaa avata vammaistyön osaamisalan opiskelijoille aiempaa paremmin.
Näkökulmaa kohdata, ohjata ja opettaa maahanmuuttaja taustaisia opiskelijoita saimme matkaltamme paljon. Kun toimii itse heikon kielitaidon kanssa vieraassa kulttuurissa syventää ymmärrystä. Ennen kaikkea keskustelut tansaanialaisten kanssa kulttuuriemme eroista oli rikkaampaa kuin mitä mistään kirjoista voi astia tai tuntea.
Opettajan näkökulmasta oli myös mahtavaa tavata näitä opiskelijanuoria talolla, jotka olivat tarttuneet mahdollisuuteen lähteä vaihtoon ulkomaille ja näin kokea samalla elämänsä seikkailun. Kävimme paljon ammatillisia keskusteluja opiskelijoden kanssa. He pääsevät työssäoppimisjaksollaan kokemaan ja oppimaan sellaisia asioita, mitä ei ikinä pääse oppimaan Suomessa työssäoppimisjaksolla. Ammatillisen kehittymisen lisäksi taidot karttuvat monella muullakin osa-alueella mm. vastuullisuus, kielitaito ja omien asioiden hoitaminen.
Hyvä olisi myös meidän omaksua/noudattaa täällä suorituskeskeisessä ja tavoitteellisessa yhteiskunnassamme ajoittain: POLE..POLE (slowly...slowly) & HAKUNA MATATA (no worries) - asennetta! Eli voisimme välillä myös muistaa vähän relata.
Jotenkin vielä... jonain päivänä... me tavataan taas Tansania!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti