Vammaisuus Tansaniassa

Olemme paljon keskustelleet töissä Brendan kanssa vammaisuudesta Tansaniassa. Vammaisuuteen liittyy Tansaniassa paljon erilaisia uskomuksia ja ennakkoluuloja. Jos perheeseen syntyy vammainen lapsi, on hyvin yleistä, että äiti syyttää itseään siitä, että on tehnyt jotain väärin (käyttänyt liian lyhyttä hametta tms...). Myös kyläyhteisö voi syyttää vammaisen lapsen perhettä mm. siitä, että ei ole satanut pitkään aikaan. Perheen isä yleensä hylkää perheensä tai myös oma äiti voi viedä lapsensa hoitoon jollekin tutulle ja katoaa sen jälkeen. Usein vammaisen uskotaan tuovan pahaa onnea tai olevan kirous myös niille henkilöille ketkä ovat hänen kanssaan. Tansaniassa ihmiset ovat uskonnollisia, he uskovat Jumalaan, vanhoihin uskomuksiin, noitalääkäreihin sekä oikeisiin lääkäreihin.

Keskus tekee uskomattoman hienoa työtä vammaisten oikeuksien edistämisessä sekä tiedon jakamisessa vanhemmille ja kyläyhteisöille. Brenda kertoi, että heidän oppilaitaan on tapettu vammaisuutensa vuoksi. Lisäksi on erittäin suuri riski, että vammaiset joutuvat seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Tästä heillä on myös kokemusta. Avun saaminen uhrille voi olla myös vaikeaa, koska rikosta ei katsota niin vakavaksi, koska se on kohdistunut vammaiseen henkilöön.

Työtä tehdään myös paljon seudun opettajien kanssa. Heille annetaan tietoa erityisopetuksesta, jotta oppilaat voisivat kotiutuessaan käydä oman kylänsä koulua. Opettajilla on hyvin vähän tietoa erityisopetuksesta ja miten voisivat ottaa huomioon erityistä tukea tarvitsevat lapset opetuksessaan. Tämän takia on yleistä, että opettajat eivät suostu ottamaan lasta luokkaansa opiskelemaan. Opetus kouluissa on hyvin opettajalähtöistä. Oppiminen perustuu paljolti siihen, että oppilaat toistavat opettajan sanomia asioista. Lapset, joilla on vaikeuksia oppimisessa tai keskittymisessä hyötyisivät paljon tekemällä oppimisesta sekä muista monimuotoisista ja -kanavaisista opetusmenetemistä.

Keskuksessa on viikkoja, milloin vanhemmat voivat tulla keskukseen lapsensa kanssa tutustumaan ja näkemään mitä kaikkea siellä tehdään. Samalla he saavat tietoa vammaisuudesta yleisesti ja etenkin heidän omasta lapsestaan. Meille ollaan kerrottu, että nämä tutustumiset avaavat usein perheiden silmiä näkemään lapsensa hyviä ominaisuuksia ja osaamista.

Brenda on saanut tunnustusta vammaisten lasten hyväksi tehdystä työstään. Hän näkee tulevaisuuden valoisampana paikkana vammaisille. Pienin askelin mennään eteenpäin. Hän haaveilee uudesta isommasta ja tilavammasta keskuksesta. Tontti ja suunnitelmat piirustuksineen on jo olemassa, mutta että rakennustyöt voitaisiin aloittaa, keskus tarvitsee lisää rahoitusta.